Isä, tytär ja yritys


30-vuotias muotoilija Annaleena Hämäläinen uudisti isänsä Jari Hakolan perustaman huonekaluyrityksen. Tyttären toimet nostivat yrityksen takaisin jaloilleen.

Hakolan huonekalutehtaan toimintaa kuvattuna Talouselämän Yrittäjtarina-juttuun. Kuvassa: toimitusjohtaja Jari Hakola ja luova johtaja Annaleena Hämäläinen.

S

ataa. Pohjanmaan keväiset pellot ovat märkiä, ja niin ovat tietkin. Siellä täälä nousee latoja kuin Juhani Palmun maalauksissa.

Jurvassa työskentelee iloinen mies, jonka sisällä vielä kaksi vuotta sitten asui sitkeä apatia. Silloin pitkän linjan huonekaluyrittäjä Jari Hakolaa ei enää innostanut mikään.

”Alalla ei ollut näkymiä. Aina kun tapasin kollegoja, niitä tapaamisia leimasi valitus ja kova pessimismi”, Hakola kertoo.

Hän oli perustanut yrityksensä Hakola Huonekalu Oy:n Jurvaan vuonna 1993. Se oli puksutellut samoja raiteita tasaisen varmasti. Yhtiö teki sohvia huonekaluliikkeille, työllisti tukun ihmisiä ja yrittäjäkin sai siitä elannon.

Sellainen oli Jurvassa tapana. Kun kylän raitilla ajelee, vastaan tulee käsityöyrittäjien verstaita yksi toisensa perään – useat niistä tosin ovat suljettuja. Nykyisin Kurikkaan kuuluva Jurva on tunnettu pitkään juuri huonekaluteollisuuden pitäjänä.

”Puusepäntyöllä on pitkät perinteet. Tyypillistä jurvalaisuutta on veistotaltalla tapahtuva lastuava koristeveisto, kun muualla on hakattu taltalla”, Hakola kertoo.

Hakolankin perheyhtiön juuret ovat jo vuodessa 1963. Silloin Jarin isä Eero osti kuorma-auton ja alkoi kiertää myymässä huonekaluja. Myöhemmin Eero perusti oman sohvatehtaansa, EH-Kalusteen, jonka johtoon Jari opiskelujen jälkeen siirtyi.

Vuonna 1988 vaasalainen kehitysyhtiö Wedeco osti EH-Kalusteen. Sopimus velvoitti Jarin töihin toimitusjohtajana viideksi vuodeksi. Sen verran yhteinen taival kestikin, sillä 1993 seurasi yrityskauppa ja uusi esimies, joka siirsi tuotannon Venäjälle. 50 ihmisen työt loppuivat vähitellen.

”En voinut katsoa sellaista ja irtisanouduin. Olin päivän työttömänä, hain starttirahaa sekä 500 000 markan lainan ja perustin Hakola Huonekalun”, Jari Hakola kertoo.

Yhtiön asiakkaita olivat alusta saakka suomalaiset huonekalukaupat, joita silloin oli vielä reilusti. Sohvat koottiin Hakolan tehtaalla paikallisten alihankkijoiden valmistamista osista. Alalla yleinen malli toimikin pitkään hyvin.

”Kymmenisen vuotta sitten tilanne muuttui. Huonekalukaupat alkoivat ketjuuntua ja ostaa kalusteensa halvalla ulkomailta. Vuonna 2009 alkoi lama, ja viimeistään silloin ala alkoi mennä alaspäin”, Jari Hakola kertoo.

Halpasohvat vetivät sohvien hintamielikuvaa alaspäin. Käsityönä valmistetut sohvat alkoivat monista kuluttajista tuntua liian kalliilta. Hakola Huonekalu sinnitteli, kunnes Jari Hakola huomasi, ettei sohvien kokoaminen enää lyö leiville.

”Mutta kun omassa työssä on kiinni, on vaikea pitää silmät auki ja katsella avarasti, mitä pitäisi tehdä.”

Yhtiö pysyi pystyssä. Jari Hakola oli kuitenkin väsynyt ja siinä pisteessä, ettei hän halunnut kuulla puhuttavankaan sohvista. Hän alkoi miettiä, pistääkö lappu luukulle vai myydä firma.

”Kuka olisi ostanut sellaista, mikä ei tuota mitään? Ulkomaille en halunnut tuotantoa viedä, sillä halpatuotanto olisi antanut vain jatkoaikaa, mutta ei olisi muuttanut toiminnassamme mitään.”

Sen sijaan Jari Hakolan avuksi tuli hänen oma tyttärensä Annaleena Hämäläinen. Hän muutti yhtiössä lähes kaiken.

 

Johtajaksi isän firmaan

Kaksi vuotta sitten Jari pyysi tytärtään perheyhtiön luovaksi johtajaksi. Annaleena oli opiskellut Aalto-yliopistossa muotoilijaksi ja ehtinyt hankkia kannuksia sisustussuunnittelijana Artekilla ja freelancer-suunnittelijana. Myyjän työ Vepsäläisellä oli opettanut, miten kauppa toimii.

”Nuorena suurin pelkoni oli, että joutuisin jäämään tänne Jurvaan”, Annaleena Hämäläinen sanoo.

Nykyisin hän asuu Espoossa ja viettää Jurvassa noin viikon kuukaudessa. Hän suunnittelee osan yhtišn tuotteista ja vastaa tuotekehityksestä sekä markkinoinnista. Kun Annaleena astui remmiin vuonna 2014, yhtiön suunta kääntyi.

Hän huomasi, ettei yritys näy verkossa, jossa kuluttajat ovat. Markkinointi meni uusiksi. Muutoksista kenties tärkein oli sohvamalliston radikaali pienentäminen. Tämä on säästänyt materiaalihankinnoissa ja nopeuttanut toimitusaikoja.

”Ajattelimme ennen, että kokoja, kankaita ja jalkoja pitää olla kymmeniä. Ymmärsimme kuitenkin palvelevamme asiakasta parhaiten, kun olemme valmiiksi miettineet toimivat kokonaisuudet. Jos valinnanvaraa on liikaa, asiakas häkeltyy ja marssii Ikeaan.”

Hämäläisen sohvissa näkyvät hänen taustansa muotoilijana, pienen lapsen äitinä ja koiran emäntänä. Kauniinkin huonekalun on kestettävä, päälliset on voitava pestä. Hämäläinen on myös uudistanut koko tuotantoprosessin.

”Designin suunnittelu alkaa tuotekehityksestä, ja tuotantokustannukset ovat alusta asti mukana. Mietimme esimerkiksi, miten samaa runkoa voisi pienillä muutoksilla hyšdyntää kahdessa eri sohvamallissa.”

 

Lisää katetta

Hakolan suuri pulma oli kate. Kuluttaja maksoi kyllä käsityöstä, mutta välikäsien jälkeen Jurvassa näkyi vain ropoja. Yritys tarvitsi verkkokaupan.

”Verkkokaupasta oli puhuttu ja puhuttu, mutta vasta Annaleenan osaaminen teki toteuttamisen mahdolliseksi”, Jari Hakola sanoo.

Yhtiöllä on ollut verkkokauppa syksystä 2015 lähtien. Siellä asiakas voi koota itselleen sohvan valmiista elementeistä ja tilata kangasnäytteen.

”Juuri näytteiden myötä tilauksia tulee paljon. Näin saamme asiakkaat langan päähän. Kun saamme asiakkaisiin henkilökohtaisen kontaktin, saamme tietää, mitä he haluavat”, Hämäläinen sanoo.

Kun tuotteen saa myytyä ilman välikäsiä, Hakola on pystynyt laskemaan hintoja, mutta kate on kasvanut. Verkkokauppa tuo jo kolmanneksen tehtaan myynnistä. Juuri verkkomyynti on se, mikä Hakolassa kasvaa. Edellisellä viikolla tullut tilaus on toimitettu Hollannin Haagiin viidessä päivässä. Verkkokauppa on nyt tuonut Jurvaan sen ison maailman, joka aiemmin vei alueelta työt.

”Liikevaihtomme tuplaantuu tänä vuonna noin 1,2 miljoonaan euroon. Tuntuu, että Annaleenan tultua mukaan tekemisessä on sellainen samanlainen iloisuus ja tulevaisuudenusko kuin aloittaessani 1993. Se tuntuu todella hyvältä”, Jari Hakola sanoo.

 

Puhu hänelle

Annaleena Hämäläisen suunnittelemat sohvat ovat Hakolan selkäranka. Lisäksi mallistossa on nuorten suunnittelijoiden pienempiä sisustustuotteita. Yhteistyön perustana ovat Hämäläisen opiskeluajan kontaktit. Näin on myös markkinoinnissa.

”Tunnen paljon toimittajia. Tavoitteena on, että Hakolan tuote on sisustuslehtien palstalla kerran kuussa.”

Tärkeimmät markkinointikanavat ovat verkossa. Verkkokauppaan tulee ylivoimaisesti eniten asiakkaita sisustusblogien kautta. Näitä ovat esimerkiksi Peeta Peltolan Raw Design, Kaisa Palomäen No Home Without You ja Essi Niskakankaan Esmeralda’s. Bloggareihin Hämäläinen pitää yhteyttä tiiviisti.

”Emme koskaan anna sohvaa ilmaiseksi, mutta myymme sen alennuksella bloggarille, joka etsii sohvaa muutenkin. Näin saamme paremman näkyvyyden kuin mainosten kautta. Blogien lukijat ostavat bloggareiden ajatukset, koska lukijan ja bloggarin suhde on muistuttaa kaveruutta.”

Hämäläinen hyödyntää aktiivisesti myšs kuvapalvelu Instagramia.

”Siellä keskustelua herättävät sisällöt, joissa on henkilškohtainen ote. Kun ihmisille vastaa, syntyy keskustelua. Usein joku, jolla on korkea kynnys ottaa meihin yhteyttä puhelimella tai sähkšpostilla, pääsee asiassaan eteen päin Instassa.”

Isän ja tyttären työnjako on selvä. Jari hoitaa toimitusjohtajan tehtävät, markkinoinnissa Annaleenalla on vapaat kädet. Kun Annaleena selittää somesta, isä ihmettelee ja ihailee.

”En ikinä olisi itse keksinyt mitään tuollaista”, Jari Hakola sanoo.

 

Lähellä kannattaa tehdä

Käsityö ei Suomessa kannata, kuuluu hokema. Hakola ui kuitenkin vastavirtaan. Kankaita lukuun ottamatta yhtiö ostaa yhä sohvan jokaisen osan paikallisilta alihankkijoilta, jonka jälkeen Hakolan työntekijät kokoavat sohvan käsin.

”Jokainen sohva vaatii yli kymmenen tyšntekijän panoksen. Vaikka voimme varmasti tehostaa tuotantoamme automaatiolla ja järkeistämisellä, käsityö on sohvan rakentamisessa välttämättömyys, joka säilyy”, Jari Hakola sanoo.

Sohvien jalat sorvaa tehdashallissa vuokralla oleva puuseppä. Teräsjouset vääntyvät Kauhavalla Hakolan mittojen mukaan ja vanut tulevat Kankaanpäästä. Jurvalainen puuseppä tekee sohvien rungot massiivipuusta ja vanerista.

”Alihankkijamme ovat koeteltuja ja luotettavia, ja saamme heiltä sen, mitä tilaamme silloin kun sen tarvitsemme.”

Yhtiön lähivuosien tavoite on vakiinnuttaa verkkokaupan myynti vähintään puoleen yrityksen liikevaihdosta, jotta yhtiö voi palkata lisää henkilöstöä tuotantoon. Näin myös tuloksen pitäisi kasvaa ja synnyttää osinkoja.

”Nyt tuntuu siltä, että tästä voisi tulla ihan oikea bisnes”, Jari Hakola sanoo.

Hakola kouluttaa tytärtään pikku hiljaa toimitusjohtajan tehtäviin, sillä hän haluaa sukupolvenvaihdoksen tapahtuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana.

”Ehkäpä osakkeiden siirto isältä tyttärelle parantaisi tulosta entisestään. Minä annan alennusta, mutta Annaleena osaa ottaa kunnon hinnan”, Hakola vitsailee.

Annaleena Hämäläinen nauraa, mutta vakavoituu pian.

”Minua ärsyttää, että joku luulee yrittäjän rikastuvan tekemättä mitään. Kun olin pieni, isä oli aina töissä täällä tehtaalla tai sitten työmatkalla. Jos itse omistaudun työlle samalla tavalla, siitä on saatava kunnon korvaus.”

Talouselämä
15/2016